Sosionomi-diakoniopiskelijana pääsin tekemään viimeistä harjoittelua KotoDia hankkeeseen ja olen ollut tästä mahdollisuudesta todella kiitollinen. Hakeutuessani tähän harjoitteluun en tiennyt kuinka laaja-alaisesti pääsisinkään perehtymään maahanmuuttajien kotoutumiseen Suomessa eri tasoilla. Minulla ei ollut aiempaa kokemusta monikulttuurisesta työstä. Olen kuitenkin itse asunut eri maissa ja olen kokenut mm. miltä tuntuu, kun ei alussa ymmärrä yhtään mitä ympärillä puhutaan eikä osaa edes puhutun kielen kirjaimia.

Olen ollut todella vaikuttunut tästä hankkeesta. Ensimmäiseksi sain tutustua hankesuunnitelmaan ja sain huomata, kuinka monitasoinen tämä hanke on. EU rahoitus Turvapaikka-, maahanmuutto- ja kotouttamisrahastosta antaa hankkeelle arvoa tärkeänä toimijana maahanmuuttajatyössä. Seurakuntien merkitys kolmannen sektorin toimijoina maahanmuuttotyössä on onneksi jo tunnustettu monella taholla, ja seurankunnat ovatkin olleet keskeisessä osassa tässä hankkeessa. Harjoittelun loppumetreillä oli hienoa kuulla, että Migri oli jälleen pyytänyt seurakuntia ja kirkkoja selvittämään, kuinka paljon he pystyvät järjestämään lyhytaikaista hätämajoitusta pakolaisille Ukrainan tilanteesta johtuen.

On ollut mielenkiintoista kuulla miten eri puolilla Suomea sijaitsevat pilottiseurakunnat ovat tehneen maahanmuuttajatyötä etenkin 2015 tulijoiden parissa. On ollut myös avartavaa kuulla erilaisista toimintavoista mutta myös niistä haasteista mitä seurakunnat, ja niissä toimivat vapaaehtoiset ovat kokeneet. Hanke pyrkiikin varustamaan ja tukemaan vapaaehtoisia ja heidän jaksamistaan eri tavoin maahanmuuttajatyössä.

Hankkeen yhtenä tavoitteena on vaikuttaa seurakuntien ilmapiiriin niin että maahanmuuttajat nähdään osana seurakuntien normaalia toimintaa eikä vain omana irrallisena kohderyhmänä. Tarkoituksena olisi siis osallistaa maahanmuuttajat selkokielen ja tulkkauksen avulla seurakunnan normaaliin toimintaan. Ilmapiirin muutosta tarvitaan siinä, että esimerkiksi työntekijät huomioivat maahanmuuttajan osallistumisen jo suunnitteluvaiheessa. Tarkoituksena olisi samalla saattaa suomalaiset ja maahanmuuttajat tutustumaan toisiinsa ja luomaan kontakteja, jotka kantavat arjessakin ja nopeuttavat maahanmuuttajien kotoutumista.

Hankkeen järjestämät koulutukset ovat olleet todella mielenkiintoisia ja antoisia. Olen mielenkiinnolla osallistunut kaikkeen mitä on ollut tarjolla. Vaikka koronasta on ollut paljon haittaa, se on mahdollistanut myös Teamsin välityksellä osallistumisen sellaisiin koulutuksiin, joihin olisi ollut haasteellista päästä paikanpäälle harjoittelun puitteissa. Koulutuksissa olen saanut lisää tietoa maahanmuuttajien arjen haasteista kotoutumisvaiheessa ja siitä, miten niihin voidaan vastata. Psykososiaalisen tuen luennoilla on ollut tärkeää opetusta mm. traumoista ja niiden ilmenemisestä. Valtaosa maahanmuuttajista on traumatisoitunut jo ehkä kotimaassaan tai sillä pitkällä matkalla, jonka he ovat tehneet ennen Suomeen päätymistään. Olen saanut myös oppia käytännön toimintatapoja maahanmuuttotyössä. Kokonainen uusi maailma on avautunut eteeni ja olen saanut myös eväitä omaan elämään.

Ohjaajani Lean kanssa olen päässyt hankkeen lisäksi myös tutustumaan maahanmuuttajien arkeen ja haasteisiin koulumaailmassa SataEdun toimipisteissä. Olen osallistunut Lean opetustunneille ja olen itsekin saanut toimia maahanmuuttajien ohjaajana. Nämä koulupäivät ovat olleet erittäin arvokas lisä harjoitteluun. Viikoittaiset tapaamiset opiskelijoiden kanssa on mahdollistanut tutustumisen heihin ihmisinä. Samalla on tullut esiin kotoutumisen haasteita ja arjen suruja mutta myös iloja.

Tämän hankkeen kautta olen saanut todella monipuolisen kuvan maahanmuuttotyöstä ylipäätään Suomessa, sillä olen päässyt osallistumaan myös moniammatillisiin työryhmiin sekä koulutuksiin. Olen ollut todella vaikuttunut tämän hankeen sisällöstä, laajuudesta sekä sen tarjoamista materiaaleista ja koulutuksista. Hankkeen puitteissa ei varmaan kaikki tavoitteet ehdi toteutua, mutta onneksi hankkeen on tarkoitus jäädä elämään ja vaikuttamaan juurruttamisen kautta. Toivon todella, että mahdollisimman moni seurakunta ja vapaaehtoinen osaisi hyödyntää tämän hankeen tuomia materiaaleja ja koulutuksia. Meidät kaikki yllättänyt Ukrainan tilanne ja siitä syntyvä suuri pakolaisten määrä varmaan viimeistään herättää huomaamaan, että meitä kaikkia tarvitaan. Omasta puolestani voin sanoa, että toivon mukaan tulevaisuudessa pääsen myös työssäni tavalla tai toisella mukaan monikulttuurisuuden pariin. Tämä hanke on antanut valtavan paljon eväitä tulevaisuutta ajatellen.

Terveisin Ruut Palomäki, melkein valmis sosionomi-diakoni, opiskelupaikkana Diakonia-ammattikorkeakoulu Porin kampus.